Blog

Homoseksuaaliseen pikku meis private show helsinki

Siellä on kaappi, johon joudun jättämään myös muistikirjani, tuon viimeisenkin rekvisiitan, jolla olen epätoivoisesti yrittänyt viestiä olevani täällä kyllä ihan oikealla asialla. Kun lukusalin virkailija lopulta laskee eteeni kymmenisen tiiliskiven paksuista vuosikertaa Kalle -lehtiä, luovutan. Hyvä on, hyvä on! Olen tullut Kansalliskirjastoon lukemaan pornoa. Mutta tästä on seksi kaukana. Pornoa ja politikkaa Vanhoista suomalaisista homolehdistä muistetaan nykyisin lähinnä Psyke ry: Harvemmin kuulee sen sijaan muisteltavan Kallea — varsinkaan kaihoisasti.

Lehtikeisari Urpo Lahtisen luotsaaman Lehtimiehet Oy: Nimi oli tietysti lainattu kulttihomo Monsieur Mosselta , mutta muuten lehdellä oli yhtä vähän tekemistä Mossen kanssa kuin mitä Urkki - ja Manu -pornolehdillä oli omien kaimojensa kanssa. Niitä Kallessa toki riitti, mutta varsinkin alkuvuosina sivuilla harjoitettiin myös aktiivista kansalaisvaikuttamista ja esitettiin radikaalejakin poliittisia näkemyksiä.

Toistuvana aiheena ja kritiikin kohteena oli esimerkiksi suomalaishomojen kohtaama syrjintä, joka oli myös yhteiskunnan legitimoimaa rikoslain kehotuskieltopykälän, heteroseksiin verrattuna korkeamman suojaikärajan ja homoseksuaalisuuden sairausleiman vuoksi. Kalle tarjosi näille ahtaille asenteille vastapainoa julistamalla gay power -henkistä vapaan seksuaalisuuden ilosanomaa, jota se maahantoi suoraan San Franciscosta ja muista maailman meikäläismetropoleista.

Niiden rinnalle tuli —lukujen vaihteesta lähtien myös kotimaan matkajuttuja osoituksena siitä, että aidsia edeltäneelle ajalle tyypillinen homojen seksuaali-irrottelu sujui myös täällä Pohjantähden alla. Kalle toimi lisäksi jo varhain portaalina suomalaishomoille räätälöityihin kaupallisiin palveluihin. Järjestötoimijoiden, eli Psyken ja Setan, tanssien lisäksi lehdessä mainostettiin nimittäin ahkerasti kaupallisten toimijoiden järjestämiä disko-, drag show- ja saunailtoja sekä ulkomaanmatkoja.

Varsinkin seuramatkatarjonnan kautta Kallen voidaan ajatella avartaneen monen meikäläisen maailmaa täysin uudella tavalla. Kallen homosivuja lukiessa avautuivat epäilemättä myös monen heteron silmät. Koska sivut ilmestyivät osana heteropornolehteä, niiden voidaan ajatella raivanneen homoseksuaalista tilaa keskelle heteroseksuaalista ala kulttuuria.

Erityisen merkittävää tämä oli, kun ajatellaan Kallen levikkiä ja lukijakuntaa. Suomalaisen aikuisviihteen veteraanin Timo Korpin kirjasta Lihaa säästämättä selviää, että Kallen levikki oli parhaimmillaan   kappaletta ja että pornolehtien pääasiallinen lukijakunta koostui ammattikoulun käyneistä 18—vuotiaista poikamiehistä.

Heistä monet kohtasivat ensimmäiset homonsa ehkä juuri Kallen sivuilla. Seksikeskeisyyden vuoksi Kallen ja sen oheisjulkaisun Mossen vastaanotto oli hyvin negatiivista varsinkin Seta-lehdessä , joka teki kaikkensa muuttaakseen vallitsevia ennakkoluuloja esimerkiksi aids-kriisin keskellä ja torjuakseen epidemiaa.

Seksikeskeisillä jutuillaan Kallen voidaan toki väittää tehneen homoille karhunpalveluksen, koska jutut vahvistivat heterojen keskuudessa muutenkin vallinnutta mielikuvaa puskissa panevista peppupojista.

Seksikeskeinen ihmiskuva oli Kallessa universaali, ja lehti pyrki osaltaan taistelemaan meidän kaikkien naimaluvan puolesta. Tässä jutussa tarkastelen Kallen homosivujen sisältöä sekä suhdetta muihin suomalaisiin homolehtiin ja kentän toimijoihin.

Materiaali koostuu vuosina — julkaistuista Kalle -lehdistä, joiden rinnalle nostan poimintoja myös Ysikutosesta ja Seta-lehdestä. Sen jälkeen homot vilahtelivat ja ennen kaikkea vilauttelivat kaikissa selaamissani Kansalliskirjaston Kalleissa aina vuoden loppuun saakka.

Pornon sijasta sitä voisi kutsua esileikiksi, joka valmisti Kallen lukijoita siihen, mitä jatkossa olisi luvassa ja miksi. Minua sykähdyttävät täsmälleen samat diskorytmit kuin ketä tahansa vähän alle vuotiasta. Kun soulin syke jymisee Helsinki Clubin tai minkä tahansa muotidiskoteekin kaiuttimista, kylmät väreet kulkevat välittömästi pitkin selkäpiitäni. Ne ovat rytmejä jotka vievät väistämättä mukanaan, tanssittavat — ja kiihottavat!

Silmäni etsivät sopivaa partneria ravintolasalin pimeässä. Löydän etsimäni silmät, katseen joka kääntyy hetkeksi pois… mutta palaa hetken kuluttua arasti takaisin minuun päin. Minä haluan hakea hänet tanssilattialle, olla hetken hänen partnerinsa, löytää yhteisen rytmin, tuokion mittaisen läheisyyden… Mutta minä en voi sitä tehdä — en sen ihmisen kanssa, jota nyt katson syvälle tummiin, arkoihin, kauniisiin silmiin.

Me emme saa rakastella. Me emme saa koskettaa toisiamme. Minä en saa, sillä tuo suloinen olento on poika, samaa sukupuolta kuin minäkin.

Vajoan tympääntyneenä tuoliini ja kaipaan kauas Suomesta, Kööpenhaminan [homoyökerho] Madame Arthuriin, Amsterdamin lukuisiin klubeihin, Las Palmasiin, Caprille…. Vuoden Suomessa kahden miehen rakastelu ei toki ollut enää laissa kiellettyä, mutta asenteiden ahtauden vuoksi samasukupuolisen rakkauden liikkumatila tuntui kirjoittajasta yhä tavattoman pieneltä.

Heteroravintolassa ei sopinut olla avoimesti homo, ja yleinen mielipide lähti siitä, ettei homojen sopinut tehdä mitään edes suljettujen ovien takana. Lopuksi jutun kirjoittaja kuitenkin saa ihailemansa pojan mukaansa ja esittää suorastaan uhmakkaan vetoomuksen: Unohdetaan tämän maan moraalisäännöt, ollaan kahden.

Rakastellaan niinkuin [sic] muutkin. Meillä on siihen täysi oikeus. Sanat oli todennäköisesti suunnattu yhtä paljon Kallen hetero- kuin homolukijoillekin. Homoille sanat toimivat voimapuheena, ja heteroille ne pyrkivät perustelemaan sen, miksi heidän pornobuffetiinsa katettaisiin jatkossa lautanen myös homoille.

Siinä todetaan, että suomalainen yhteiskunta vainoaa lainmuutoksesta huolimatta edelleen seksuaalisia vähemmistöjään vrt. Juttuun haastateltu Pekka kertoo menettäneensä homouden vuoksi työpaikan, koska yhteiskunta ei vieläkään hyväksy homojen näkyvyyttä lukuun ottamatta sääntöä vahvistavaa poikkeusta: Joku Monsieur Mosse voi pelleillä julkkis-homona kaupallisista syistä, mutta meille muille se on edelleen mahdotonta. Traaginen naamioleikki saa jatkua. Ainoana henkireikänään Pekka näki ulkomaanmatkat Manner-Eurooppaan ja Välimerelle, ja Kallen homosivujen voidaan sanoa profiloituneen nimenomaan tämän reiän esittelijänä ja kaupittelijana.

Sieltä kun löytyi homodiskojen lisäksi meikäläisten oma kaupunginosa homomaitokauppoineen kaikkineen sekä ennen kaikkea avoimuutta ja onnea ilman syyllisyydentuntoja: Terveisiä poikien paratiisista — miljoonakaupungista, joka kuhisee MEITÄ — kauniita, ihania, vapaita ja vapautuneita ihmisiä. Nuoria ja vanhoja, valkoisia ja mustia, homoja ja lesboja! Tätä valtavaa ihmisjoukkoa yhdistää asia, joka on meille keskeisempi kuin kaikki muut. Homojen vastustajien kutsuminen sikamaisiksi pikkuporvareiksi ja vallankumouksen lupailu ovat esimerkkejä siitä, miten Kalle valoi meikäläisiin taistelutahtoa Ysikutoseen ja Seta-lehteen nähden poikkeuksellisen kovin painotuksin.

Seuraava kappale oli varmuuden vuoksi lihavoitu: Homoseksualistit eivät kuitenkaan enää naismaisesti alistu väkivaltaan. Se vastaa hyökkäyksiin samalla mitalla, väkivallalla ja tarvittaessa aseellisillakin vastaiskuilla. Homoseksualistit harjoittelevat kaikkialla Yhdysvalloissa itsepuolustusta, karatea, nyrkkeilyä, jopa aseiden käyttöä.

Yhtä militanttia homopuhetta ei varmasti ollut Suomessa kuunaan kuultu — varsinkaan julkaisussa, jonka levikki pyöri lähes neljännesmiljoonassa. Tämä oli kuitenkin vain ääriesimerkki, ja myöhempinä vuosina Kalle kävi kansalaisoikeustaistelua etupäässä makuuhuoneesta käsin.

Siinäkin se seurasi tiiviisti kansainvälistä esimerkkiä, kuten vaikkapa aiemmasta New York -jutusta voi lukea. Kun kahdesta tuli kansa. Toistuvissa matkajutuissaan Kalle toisaalta maahantoi Suomeen aidsia edeltäneelle ajalle tyypillistä homoseksiutopiaa ja toisaalta loi sitä.

Jälkimmäisestä on esimerkkinä se, miten estottomasti lehdessä kaluttiin luvun alusta lähtien suomalaisia kaupunkeja ja kohtaamispaikkoja ja miten lehden sivuilla tarjottiin suomalaislukijoille seksilomavinkkejä ja jopa seksilomia muiden kaupallisten toimijoiden kautta. Erona vain oli se, että Ysikutonen joutui Psyken pää-äänenkannattajana hillitsemään hilujaan tarjotakseen jotakuinkin uskottavaa vastapainoa tuiki asialliselle Seta-lehdelle. Viimeksi mainitussa kun ei todellakaan kerrottu, miten lukija voi voimaantua maailman metropolien homopuistoissa neljäs puska vasemmalta käsin.

Ysikutosen matkajutut kyllä ohjasivat lukijat oikeaan puskaan ynnä baareihin ja saunoihin, mutta niissä yhdessäkään ei herkuteltu kirjoittajien tai lukijoiden omilla seksikokemuksilla. Juuri tässä piili markkinarako, jota pornolehden sopi takoa. Hänen majapaikkanaan oli  Europeiskaja-hotelli, josta oli vain parin minuutin kävelymatka homojen suosimaan Katariina Suuren puistoon.

Tällä ja muilla jutuillaan Kalle osoitti, että seksi toden totta on ihmiskunnan hauskimpia asioita. Tämä kuvasti sitä, että kansainvälisen homokulttuurin läpäissyt seksuaalinen vapautuminen oli muuttumassa eksoottisesta matkamuistosta arkitodellisuudeksi myös aavan meren tällä puolen.

Jos vielä vuonna kysyttiin, pakenevatko homoseksualistit Suomesta, nyt kotimaassakin tuntui olevan enemmän tilaa hengittää. Aikojen muuttumista pohdittiin jutussa näin: Suomi on viime vuosina esiintynyt usein eurooppalaisten lehtien, eikä vähiten gay-lehtien palstoilla vanhoillisten, homoseksualistien syrjintää koskevien suomalaisasenteittensa ja kaksinaismoralististen homoseksuaalilakiensa ansiosta.

Kun ajatellaan sallivuuden ja vapaamielisyyden suovia nautinnollisia ihmissuhteita, voi vain todeta, että Suomi on jo pelkästään Pohjoismaissa selvästi jäljessä. Silti, kyllä Härmänkin pojan rinnassa sykkii lämmin sydän. Hänen juroutensa sekä suomalaisen elämäntavan aiheuttamat estonsa karisevat viimeistään silloin, kun pääsee toisenlaiseen, estottomaan ja iloisesti käyttäytyvään seuraan. Paikkoihin, joita Suomesta ei luulisi löytyvän ollenkaan.

Ne kaikki olivat vielä muissa ravintoloissa tiettyinä iltoina järjestettyjä tilaisuuksia — Suomen ensimmäisen varsinaisen homobaarin Gay Gambrinin avautumistahan saatiin odotella vielä nelisen vuotta [ks. Helsingin Diana-clubissa musiikki kaikaa nauhalta. Värivalot, diaheittimet, luovat omaa viehkon villiä fiilistänsä. Lavalle tulee karvarintainen kaveri, alkaa esittää; aukoo suutaan laulun tahtiin, elehtii.

Lanne hurmaa, käsi tekee kaarteen, norsunluurunkoinen kukkakoristeinen viuhka heilahtaa tyylikkäästi. Iltapuku on punainen ja pitkä. Peruukki vaalea, kihartuva, kukin koristeltu. Meikki on sitä luokkaa, että joko kasvotaiteen erikoiskurssi on suoritettu arvosanalla erinomainen — tai sitten sivellin luontuu käteen syntyjään. Rinnat on muokattu paikalleen, pehmeän muodon antaa kiinteän massan päälle puhallettu — kortonki!

Kullankeltaiset rintakarvat rehottavat syvään, syvään uurretun iltapuvun kaula-aukosta. Nyt jutun kirjoittajat olivat kuitenkin tulleet katsomaan tavallista gay-keskiviikkoiltaa ilman sen kummempia tehosteita. Yhdeksän jälkeen ihmisiä saapuu sisään jo tasaisesti, katseet liukuvat, puheensorina yltyy, pikkupeput, farkut ja teryleenit heiluvat, ilmapiiri tihenee.

Rytmikäs ja hyvin valittu diskomusiikki tunkeutuu luihin ja ytimiin. Jäämme ravintolasalin ovelle ihmettelemään eteemme aukeavaa väenpaljoutta, talo on tupaten täynnä, niin poikia kuin tyttöjäkin, vapaita paikkoja ei näy missään.

Musiikki on hyvää, jatkuvatempoista, mannermaista, ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta. Farkut ja sporttarit tuntuvat olevan rautaa. Siksi Studio on tällä hetkellä ehdoton in Helsingin gay-piireissä. Kyse oli Erkki Juhanin Ravintola Kaisaniemessä järjestämistä diskoilloista, joista voi lukea myös aiemmasta blogikirjoituksesta sekä QX.

Ysikutosestakin tutun Antinous-nimimerkin jutussa kerrotaan diskon avajaisillasta näin: Illan mittaan selvisi, etteivät vain paikan ulkonaiset puitteet olleet erilaisia muihin gay-diskoihin verrattuna, vaan myös järjestäjät olivat uusia. Erikoismaininnan ansaitsee nuori disc-jockey, joka todella sai aremmatkin vaihtamaan kaljapullonsa ja drinkkinsä parkettiin. Sitä paljasta pintaa, tuli uimastadikan sauna mieleen. Shown taiteellisuus oli kyllä ehkä joillekin liikaa, mutta monet puolituntisen aikana nähdyt korkeatasoiset näyttelijäsuoritukset hämmästyttivät taas erilaisuudellaan toisia.

Täydet oikeudet, suuri baari. Sydän hieman väristen astuin tunnelmalliseen, hämyisästi valaistuun ravintolasaliin, jossa jo nyt oli enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin edes olin osannut kuvitella. Ja lisää tuli koko ajan. Lauantai on suosittu ilta. Eteisen seinältä löytyi suuria tiedotuksia Club Cabaretin järjestämistä matkoista kaikille kiinnostuneille. Ravintolasalin muoto ihmisineen taas oli mielestäni jotain ainutlaatuista, ja mursuviiksinen englantia puhuva tiskijukka, aivan kun ei Suomessa olisikaan.

Vieressäni istuva kaveri, Hannu, oli mukava ja hän hymyili kauniilla valkoisilla hampaillaan niin, etten tiennyt mihin käteni panisin. Tempaan Hannun mukaan parketille, johon suuren tungoksen vuoksi hädin tuskin mahdumme.

Kohta tulee jo aamu, mutta vauhti vain jatkuu, aamukahteen asti. Silti viimeiset hitaat tulevat aikanaan ja pääsen painautumaan tiiviisti Hannun lämpöistä olemusta vasten. Hän maistuu hyvältä, mieheltä. Seta -lehden työryhmän kirjoittamassa jutussa kutsutaan Club Dianaa peitenimeksi, jonka alla harjoitettiin monenlaista hämäräbisnestä: Osavastuuta hämäräbisneksistä vieritettiin myös Lehtimiehet Oy: Tämä herätti huolta henkilötietojen joutumisesta vääriin käsin.

Kuittasin asian kädenhuitaisulla ja totesin, että nykyään ei enää nahistella menneistä, vaan alan järjestöt tuntevat vastuunsa yhteisömme etuja ajaessaan.

Yhtä arvokasta on Psyken ja Ysikutosen työ, samoin Club Dianan työ. Koska on olemassa eri järjestöjä ja lehtiä, on olemassa eri mielipiteitä ja näkemyksiä. Tällaisen tosiasian ei pitäisi olla riidan tai koston aihe vapaassa maassa. Jos se sitä on, pitäisi pysähtyä pohtimaan, aiheutuuko siitä enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Pääkirjoituksessa mainittiin, että asian selvittely oli kesken, joten lehti pidättäytyi muista kommenteista. On tuskin sattumaa, että Setan, Club Dianan, Lehtimiesten ja Psyken välit kriisiytyivät juuri vuonna — vain reilut puoli vuotta sen jälkeen, kun Suomen ensimmäinen aids-tapaus oli tullut lööppeihin.

Tätä työtä teki myös Psyke esimerkiksi Ysikutosen sivuilla. Kallen ja Mossen sekä Club Dianan intressit taas olivat ensisijaisesti kaupallisia, ja ne jatkoivat yhä katteettomammaksi käyneen seksuaaliutopian kaupittelua kriisistä huolimatta. Ilman aids-kriisiäkin oli selvää, että Seta ei olisi poliittisine näkemyksineen voinut olla enää kauempana Kallen kaltaisen pornolehden visiosta, missiosta ja tavoitteista.

Lukiessa huomio kiinnittyy seuraaviin kohtiin: Setalaiset haluavat eritoten korostaa ihmiskäsitystään. Kysymys on heidän mielestään ihmissuhteesta, ei seksistä.

Todellisuudessa suhteita on monenlaisia, lyhytaikaisista elämänikäisiin rakkaussuhteisiin. Kalle itse esitteli alkuvuosien satunnaisia poliittisia irtiottoja lukuun ottamatta homoseksuaalisuutta juuri näiden yhden — etten sanoisi tuhannen ja yhden — yön tarinoiden kautta. Sekä Kalle että setalaiset uskoivat kyllä homoseksuaalisuuden olevan rakkautta, mutta Kallessa rakkaudella oli parasta ennen -merkintä. Aids-kriisi teki tästä näkemyserosta kysymyksen hengestä ja elämästä ja koko yhteisön tulevaisuudesta.

Setan ja kaupallisten toimijoiden välisen kärhämän kulminaatiopisteenä voidaan nähdä paitsi Seta -lehden Club Diana -juttu myös Seta-aktivistien toimet, jotka johtivat Club Dianan homosaunan sulkemiseen. Olli Stålström kertoo edellä mainitussa Finnqueer -artikkelissaan setalaisten arvelleen, että saunassa harjoitettiin suojaamatonta seksiä.

Kun hän oli ehdottomasti kieltäytynyt tästä, setalaiset olivat kutsuneet lehdistön paikalle ja tehneet saunaan henkilökohtaisesti ratsian.

Julkisen reaktion nähtyään vuokraisäntä oli sulkenut saunan heti. Stålströmin mukaan operaation tavoitteena oli suitsia väitteitä, joiden mukaan homot tartuttivat tautia tahallaan. Samalla hän myöntää, että operaatio oli eettisesti ongelmallinen, koska kritiikki saunaa kohtaan oli mahdollista tulkita puuttumiseksi elinkeinonvapauteen sekä homoihin kohdistuvien pakkokeinojen tukemiseen.

Sangen uskottava selitys Kallen onnistumiseen ja Mossen epäonnistumiseen löytyy Timo Korpin kirjasta Lihaa säästämättä: Suomessa on aina ollut vaikeaa saada ostajia lehdelle, joka kaupan tai kioskin kassalla leimaa ostajansa homoksi.

Käytännössä, sen lukijakunta on pääasiassa homoja, jotka suostuvat maksamaan muutamasta itselleen ja kaltaisilleen suunnatusta erikoissivusta täyden lehden hinnan. Mutta Kallen ostaminen ei leimaa ostajaansa samalla lailla kuin [ Mossen kaltainen] puhdas homolehti, siinä sen salaisuus.

Samalla tunnustetaan lehden merkitys suurten massojen tavoittajana: Kallen homoeroottiset tarinat ovat parhaimmillaan olleet vilpittömien ihmisten elämänsä tärkeimmistä kokemuksista kirjoittamia, rosoisia mutta usein myös aidon aistillisia tosikertomuksia. Lehden huonointa antia ovat taas olleet esimerkiksi nimimerkki Caesarin — — puisevat isku- ja naimaseikkailut eri puolilla Suomea.

Selviä tilaustöitä, yhtä aistillisia kuin Valintatalon makkaramainokset ja seksikkäitä kuin seteliraha. Vaikka moisia isku- ja naimaseikkailuja karsastaisi kuinka, näin vuosikymmenten jälkeen niillä on mielestäni kiistaton arvo historiallis-fiktiivisinä dokumentteina. Historiallisina siksi, että mihinkään muihin tuon ajan kirjallisiin lähteisiin ei ole yhtä kattavasti ja säntillisesti kirjattu pienempien suomalaiskaupunkien kohtaamispaikkoja eikä varsinkaan kuvailtu niiden tunnelmia.

Ja fiktiivisinä siksi, että seksikokemusten kuvailussa on usein melkoista kalavaleen makua — Caesar kun onnistui aina nappaamaan pelkästään suuria vonkaleita.

Caesar etsi piirakkaa Karjalan laulumaita myöten, mutta homo-Suomen Lönnrotia hänestä on vaikea leipoa. Liberace kuvataan valtavan seksuaalisen ruokahalun omaavana narsistina, joka elää maailmassa, missä mikään ei ole ulottumattomissa. Seurauksena hän käyttää itseensä nähden nuoria poikia, kunnes kyllästyy. Posted by Anton Asikainen at Niin älykäs, sivistynyt ja eeppisessä tyylilajissaan poikkeuksellisen humaani teos kuin Jean-Paul Rappeneaun Cyrano de Bergerac -tulkinta onkin, kärsii se eräästä vajavaisuudesta: KAVAn kopion kunto kieli suuresta suosiosta myös Suomessa.

Sukupolvensa menestynein ranskalaisnäyttelijä osoittaa suuruutensa klassikkoroolissa tavoin, jotka ovat kanssanäyttelijöiden tavoittamattomissa, mistä seurauksena se, että aina kun Depardieu on poissa kuvasta, poissa on myös kuvan henki ja sielu. Vuoden suureellinen Cyrano de Bergerac ei ole minkään hölmöläisen aikaansaannos: Louis Mallen ja Jacques Beckerin elokuvissa.

Cyranossa hänen sovittajakumppaninaan oli ihmemies Jean-Claude Carrière s. Niinpä ylellisesti ylöspantu elokuva hivelee myös henkilökuvauksensa totuudellisuudella ja sanailunsa soljuvuudella; jälkimmäisessä suorastaan kiinnittää huomiota näyttelijöiden ei-brittiläinen naturalistisuus runomitan ulosannossa. Rappeneaun tulkinta Edmond Rostandin näytelmästä on sotaelokuva, jonka keskushenkilö on boheemi häirikkö, libertaari Cyrano, älyltään, taistelutaidoiltaan ja maultaan ylivertainen ruhtinasrunoilija.

Sodan turhauttavuuden painotus astuu kuvaan viimeisessä näytöksessä, jossa sotatantereen luonnostelemiseen on käytetty paljon vaivaa.

Sodan mukaan tulo kääntää tarinan kurssin komediasta syvästi haavoittavaksi tragediaksi, jossa kaikki häviävät - ja kaikessa syiden ja seurausten moottorina toimii herkän Cyranon ylidominoiva, lievästi ilmaistuna negatiivinen käsitys omasta ulkonäöstä, jota hallitsee massiivinen klyyvari. Pialat'n ja Blierin ohjauksessa ylittämättömäksi osoittautunut Depardieu saa jotenkin siirrettyä saman herkkyyden ja nyanssitajun tyylitellympään rekisteriin.

Tuloksena on ihmeellistä näyttelijätaidetta, jossa kertahuitaisulla on ratkaistu lyyrisen teatterin valkokankaalle siirtämisen ristiriidat. Depardieun Cyrano on monta vertaa vakuuttavampi kuin yksikään valkokankaalla nähty Hamlet.

Ranskalainen mestarinäyttelijä - voimiensa apeksissa - "soittaa" Cyranoa kuin viuluvirtuoosi Paganinia. Miten pehmeästi laskostuvatkaan Rostandin säkeet huulilta, olipa kohtauksen laatu hupaisa tai melodramaattinen.

Miten herkkä on katse tappioiden hetkellä, silloin kun oma epävarmuus selättää kyvyn tavoitella onnea, johon Cyrano on enemmän kuin oikeutettu. Tilinpäätöksen hetkellä vain yksi on jäänyt menettämättä, "hattuni töyhtösulka", "mon panache", tyylikkyys, jolla kantaa itseään. Niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin, Rostandin mestarinäytelmän nimihenkilö perustuu todelliseen mieheen. Cyrano de Bergerac eli luvun alkupuoliskolla noin vuotisen elämän, värikkään ja vaiherikkaan.

Hän oli parikymppisenä vuotisen sodan sankari, kahdesti haavoittunut. Ja hän herätti pahaa verta pisteliäänä satiirikkona. Elokuvassa kuvatut tapahtumat siitä, kuinka Cyrano heitti lavalta inhoamansa näyttelijän ja kuinka Moliére varasti omaan näytelmäänsä kohtauksen Cyranon näytelmästä pitävät paikkansa. Elokuvassa kuvattu tapaus, joka johti Cyranon kuolemaan, on myös totta, joskaan ei ole varmuutta, oliko kyseessä murha vai ei.

Vaikka kilpaili Cannesin ELOKUVAjuhlien pääkilpasarjassa, vaikka nähdään kautta Euroopan valkokankailla ja vaikka hänen suoritustaan on luonnehdittu mestarilliseksi, ei Michael Douglas ole kilpaileva Oscareista Liberace -tulkinnallaan Steven Soderberghin uutuusteoksessa. Näin siksi, että se nähdään kotimaassaan USA: Nimittäin, vain kaapelijätti HBO suostui rahoittamaan vaivaisen viiden miljoonan dollarin projektin, vaikka pääosissa nähdään supertähdet Douglas ja Matt Damon.

Soderberghin mukaan yleisin syy haluttomuuteen oli, että projekti oli "liian gay". Posted by Anton Asikainen at 1. Finncon Kulttisuosikin mainetta nauttiva Hiljainen pako Silent Running, on ennen kaikkea legendaarisen erikoistehostemiehen, Douglas Trumbullin s. On oikeasti kiinnostavampaa puhua hänen hämmästyttävistä saavutuksistaan kuin hänen ohjaustöistään. Trumbull on esimerkiksi ollut tehostemaakarina kolmasti Oscar-ehdokkaana uskomattomasti hän on jäänyt palkinnotta sellaisista pikkuteoksista kuin Kolmannen asteen yhteys , Star Trek ja Blade Runner Nämä elokuvat sementoivat Trumbullin ilmiömäiseksi luonnehditun innovatiivisuuden maineen ja tekivät hänestä seuraavien sukupolvien tehostemiesten esikuvan.

Ja kuitenkin, vieläpä edellämainitut klassikot kalpenevat Trumbullin kuuluisimman työn rinnalla: A Space Odyssey Kuten tunnettua, Kubrick tuottajan itsevaltaisuudella sysäsi kunnian pallilta Trumbullin ja Wally Veeversin ja omi kaiken krediitin uraa uurtavista ja osin vieläkin ylittämättömistä tehosteista. Akatemia palkitsi Oscarilla, joka kaiken oikeuden mukaan olisi kuulunut Trumbullillekin.

Kolme vuotta myöhemmin Trumbull sai tilaisuuden oman Syntyi Hiljainen pako , jonka käsikirjoituksesta vastasi melkoinen triumviraatti: Hill Street Blues, L. Tällä vertaansa hakevalla nuorella lahjakkuudella saatiin Trumbullin valvonnan alaisena aikaan eräänlainen naiivin hippiajattelun pehmoakin pehmompi kruksi. Ollaan avaruudessa vuonna ja maa on poltettu niin karrelle, että valtavissa aluksissa on lähetetty avaruuteen kasvihuoneellisia viimeistä metsää, joka on toiveissa saada uudelleen istutettua Maahan.

Sitten tulee käsky tuhota nämä arvokkaat säiliöt kaupallisempien tarkoitusperien tieltä. Ekologi Freeman Lowell käy kapinaan ja varastaa yhden kupolin verran metsää kohti Saturnusta suunnaten. Hiljainen pako lilluu hyvää tarkoittavuudessa ja jaloissa tavoitteissa. Elokuvakertomuksena siitä puuttuu kuitenkin jännittävyyttä, toimintaa ja ajatusta.

Esteettisesti sitä on miellyttävää katsella, mutta ensimmäisen puolen tunnin jälkeen teoksen draivi lopahtaa täysin. Lowell lipuu halki avaruuden seuranaan kolme lapsellisesti luotua pikkurobottia, joihin Lowell luo disneymäisen perhe-elokuvasuhteen: En ole koskaan oikein pitänyt Lowellia esittävästä, viime toukokuussa Cannesissa palkitusta Bruce Dernistä , kaikesta arvostuksesta huolimatta. Mutta Lowellina hän on ehkä sittenkin parasta Hiljaisessa paossa.

Hän tekee hyvin tietoisesti Lowellista sinisilmäisen puunhalaajan, haukkojen keskellä idealismin kortta nokassaan kantavan kyyhkysen.

Nelinkertaiseksi murhaajaksi pakotetussa Lowellissa on syvää sympatiaa; erityistä huomiota kiinnittää Dernin viisas tapa käyttää ääntään jopa kuiskaukseksi hiljennettynä. Sääli, että hänellä ei ole oikein mitään tekemistä. En ole myöskään kaiken kritiikin yläpuolella liikkuvan Joan Baezin suurimpia ihailijoita, ja Hiljainen pako selittää miksi: Merkittävämmän elämäntyön kansalaisaktivistina kuin muusikkona tehneen Baezin kaksi balladia alleviivaavat teoksen heikkoutta.

Tänä päivänä tehtynä Hiljainen pako naurettaisiin pihalle. Posted by Anton Asikainen at 0. Finncon Uusiseelantilainen Andrew Niccol s. Kuudesta käsikirjoituksestaan, joista viisi on myös hänen ohjaamiaan, vain yksi Lord of War sijoittuu muuhun kuin scifi-genreen. Niccolin kypsyyttä tulevaisuudenkäsittelijänä heijastaa, että hänen tarinansa muodostavat yhtenäisen kokonaiskuvan tässä meidän hetkessämme idullaan versovista uhkakuvista ja ongelmista, joiden haavoittuvaisimpana uhrina on ihmisyys.

Peter Weirin ohjaama Truman Show on Niccolin paras elokuva, mutta hänen pääteoksensa on vuotta aiemmin valmistunut Gattaca. Tieteiskuvitelman kautta se tutkii sitä, mikä määrittää ihmisen arvon, ja millä ehdoilla jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin muut. Kun ihmisten geenejä voidaan tieteen avulla säädellä, voivat vanhemmat pyrkiä täydellisyyteen lapsensa suhteen. Kaikki voidaan määrittää silmien väriä myöten.

Vastasyntyneelle annetaan niin ja niin monen prosentin todennäköisyydellä vaikkapa eliniänodote. Ihminen on määritelty olevan yhtä kuin DNA: Sen nimi muodostuu DNA: Tämä ennuste diskvalifioi hänet. Onko ihminen siis yhtä kuin genetiikkansa? Gattacan tulevaisuus on vienyt rodunjalostuksen yli tutkimattomien erämaiden, ihmisjalostukseen. Valitsemalla parhaat geenit, voidaan manipuloida älykkyyttä ja fyysistä kyvykkyyttä.

Gattacan maailmassa kyvykkäämpi ihminen tarkoittaa aksiomaattisesti parempaa ihmistä - omien kykyjen kehittämiseen tähtäävä työn määrä sivuutetaan. Laittomin keinoin, vaihtamalla identiteettiään vammautuneen huippuyksilön kanssa, Vincent ohittaa muuten kiertämättömissä olevat esteet ja todistaa pystyvänsä sinnikkyydellä kompensoimaan puutteensa.

Kuten Truman Show'ssa , Niccol kykenee kirjoittamaan Gattacan tarinaan lukuisia, toisiinsa johdonmukaisesti limittyviä tasoja.

.

Homoseksuaaliseen pikku meis private show helsinki

marraskuu Pano seuraa naisista panoseuraa tarjotaan jyväskylästä mies nai Thai hieronta hinnasto hierontakurssi helsinki Strip clubs in Helsinki .. Gay outi alanen kalenteri naisten alapään sheivaus hairy pussy Pikku tytön seksi video japani suomi24 tanglewood kitarat kondomeja netistä hakus private show. toukokuu Homoseksuaalisuuden sääntelystä perheen sääntelyyn. .. definition of human identity, however private, can be generally accepted only through .. Sateenkaariperheiden vanhempina toimii niin mies- kuin naisparejakin. kolminkertaisesti vaaditun 50 kannattajan rajan (Helsingin Sanomat. Helsingin yliopisto Toisaalta julkisilla paikoilla harrastettava seksi, erityisesti homoseksuaalinen .. kertovat viralliset sivut mainitsevat Bedford Estatesin omistavan ja vuokraavan aukiota Cam- sell Squarella tai puistoissa ylipäätään, neljä oli naisia ja vain yksi mies. .. Working men's flower show in Russell Square. heinäkuu Cyranossa hänen sovittajakumppaninaan oli ihmemies Jean-Claude Carrière (s. vuotta sitten, homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Iso-Britanniassa 46 vuotta Labels: luku, arvostelu, festivaalit, Helsinki, kauhu, KAVA, ohjaajat, USA . Peter Weirin ohjaama Truman Show () on Niccolin paras. [email protected] Jaakko Seppälä [email protected] mies kuvataan väkivallan tekijänä 84 %:ssa ja väkivallan uhrina 77 %:ssa .. Homoseksuaalisuus esitetään Vareksissa usein joko koomisessa valossa tai Singer, Matt () “Review: 'The Wave' Shows What's Wrong With Recent American. marraskuu clom pikku pimppi koulutuskeskus unika thai pillu ilmaiset nettitreffit osao hervanta aukioloajat suomi porno elokuva nainen ja mies sängyssä helsinki thai on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti ottaneet Thaimaassa. .. tanglewood kitarat kondomeja netistä hakus private show helsinki.

Homo seksi sivusto alaston

: Homoseksuaaliseen pikku meis private show helsinki

HOMO JYVÄSKYLÄ SEKSI OULU ESCORT 766
Homoseksuaaliseen pikku meis private show helsinki Erittäin pahasti se kärsii vedellä laimennettua maitoa muistuttavasta lääkäri-sankarista, josta ei jaksa innostua millään. Kaivaessani muistikirjaa lukollisesta kaapista huomaan yhtäkkiä, että farkkujeni puolirisa vetoketju on tehnyt taas tenän: Se on pinnalta katsoen nautittava teos, älykkäästi ja ekonomisesti veistetty, hienosti näytelty. Olli Stålström kertoo edellä mainitussa Finnqueer -artikkelissaan setalaisten arvelleen, että saunassa harjoitettiin suojaamatonta seksiä. Pornoa ja politikkaa Vanhoista suomalaisista homolehdistä muistetaan nykyisin lähinnä Psyke ry: Jos Gattacassa ei soisi Michael Nymanin melankolinen, painoarvoa lisäävä musiikki, saattaisi Gattaca tuntua pelkästään kirjalliselta.
Homoseksuaaliseen pikku meis private show helsinki 227

About the author : Laura Harbert